Ahdas olkapää
Kirjoittaja: Matias Siilasvuo (IG)
Käsien nostamiseen liittyvistä olkapään kiputiloista käytetään edelleen valitettavan usein termejä ahtaan olkapään oireyhtymä, ahdas olkapää tai olkapään pinne (impingement). Näillä termeillä viitataan olkanivelen alueen kipuihin, jotka esiintyvät pääosin olkapään yläulkoreunassa, etenkin nostettaessa olkavartta yli vaakatason.
Perinteisesti kivun selitetään johtuvan luisen olkalisäkkeen (acromion) alaisten kudosten, etenkin kiertäjäkalvosimen jänteiden, mekaanisesta hankauksesta olkalisäkkeeseen nostettaessa käsiä ylös. Vaivan yhteydessä saatetaan myös puhua kiertäjäkalvosimen jänteiden rappeumasta, olkalisäkkeen muodosta tai luupiikeistä, jos olkapäätä kuvattaessa tällaisia on ilmennyt.
Olkapään ahtaus, jänteen rappeuma, luupiikit ja hankaus luuta vasten kuulostavat alkuun hyvinkin huolestuttavilta. Tällaisen termistön käyttö puhuttaessa olkapääkivusta on kuitenkin kyseenalaista, sillä se ei juurikaan tuo hoidolle lisäarvoa, mutta voi johtaa kivun katastrofointiin, mikä puolestaan on selkeästi yhteydessä kivun pitkittymiseen (Reilingh ym. 2008). Pahimmillaan syntyy pelko liikuttaa ja käyttää käsiä yläasennoissa ollenkaan. Liikkuminen vähenee, minäpystyvyyden tunne laskee ja oireet saattavat vain pitkittyä.
Nykyään ahtaan olkapään sijaan tulisi ennemmin puhua olkalisäkkeen alaisesta kivusta tai kipuoireyhtymästä (OAK). Oireilussa ei ole niinkään kyse olkapään ahtaudesta, vaan ylipäätään yli- tai alikuormituksen aiheuttamista kiputiloista.
Ahtautta olkapäässä?
Aiemmin mainitut olkalisäkkeen alaiset kudokset kompressoituvat olkalisäkettä vasten niin oireettomissa kuin oireilevissa olkapäissä. Olkalisäkkeen avarrusleikkaus, eli kun “ahtaasta olkapäästä” tehdään kirurgisesti vähemmän ahdas, ei eroa vaikutuksiltaan plaseboleikkauksesta kivun ja toimintakyvyn suhteen lainkaan (Lähdeoja ym. 2019). Voidaan siis päätellä, että käytännössä oireilussa ei ole kyse olkaniveltä “ahtauttavista” tekijöistä, tai ne eivät ole yhtä merkittävässä roolissa kuin yleensä ajatellaan.
Toisaalta, plaseboleikkaus ja avarrusleikkaus vaikuttavat olevan yhtä tehokkaita kuin kuntouttava harjoittelu. Leikkauksiin liittyy kuitenkin aina komplikaatioriski. Riski vaikuttaisi olevan avarrusleikkauksissa noin 5-6 komplikaatiota tuhatta potilasta kohden. (Lähdeoja ym. 2019). Ottaen huomioon leikkausten komplikaatioriskit ja kustannukset, ja että leikkaushoito ei ole harjoittelua tehokkaampaa (mutta harjoittelusta saadaan lukuisia erilaisia terveyshyötyjä), ei leikkaushoitoa voi pitää ensisijaisena ratkaisuna olkalisäkkeen alaiseen kipuun.
Rappeumaa jänteissä?
Lihakset kiinnittyvät jänteillä luihin. Jänteen toistuvasta yli- tai alikuormituksesta voi syntyä tendinopatiaksikin kutsuttu tila, joka kirjaimellisesti suomennettuna tarkoittaa jännekipua. Tendinopatiaan liittyy tarpeeksi pitkälle edetessään muutoksia jänteen rakenteessa, ja tällöin voidaan puhua jänteen degeneraatiosta tai rappeumasta. Tätä tapahtuu myös luonnollisesti ikääntymisen myötä (Teunis ym. 2014).
Rappeuma sanana antaa tilanteesta hyvin lohduttoman kuvan. Jänteet nimittäin tarvitsevat kuormitusta pysyäkseen terveinä. Jos kuulet kärsiväsi jänteen rappeumasta, voi ensireaktiosi olla lopettaa jänteen kuormittaminen täysin, ja voi olla vaikea ymmärtää miksi jännettä tulisi hoitaa raskaallakin liikunnalla. Hoidon pitäisi kuitenkin sisältää jänteen progressiivista kuormittamista sen vahvistamiseksi, jotta se pystyisi ottamaan vastaan arjessamme tapahtuvan kuormituksen.
Jänteen rappeuma voi olla myös oireeton, joten sekään ei aina yksiselitteisesti selitä kipua. Kiertäjäkalvosimen jänteiden rappeumat ovat yleisiä ikääntymiseen liittyviä muutoksia (Tarnanen ym. 2016, Teunis ym. 2014).
Kuntoutus
Voi olla pelottavaa lähteä kuntouttamaan olkapäätä, jos sen uskoo olevan ahdas, heikko ja rappeutunut. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että löydökset joita näillä termeillä kuvataan, tapahtuvat tavallisesti ikääntymiseen liittyvien prosessien myötä. Ne eivät aina edes aiheuta kipua, sillä näitä löydöksiä on sekä oireilevissa, että oireettomissa olkapäissä (Teunis 2014). Kipukokemuksen syntyyn vaikuttaa sairauksien ja löydöksien lisäksi aina erilaiset fyysiseen, henkiseen ja sosiaaliseen ylikuormitukseen liittyvät seikat.
Hoitosuunnitelma muotoutuu jokaisen asiakkaan kohdalla yksilöllisesti omanlaisekseen, riippuen oireiden voimakkuudesta ja kestosta, toimintakyvyn rajoitteista, kipuun liittyvistä huolista sekä asiakkaan tavoitteista ja toiveista. Hoidossa otetaan huomioon asiakkaan käsitykset kivun syistä, sekä tarvittaessa annetaan niille vaihtoehtoisia näkökulmia ja selityksiä, jotta harjoitteluun sitoutuminen voi onnistua. Kuntouttavassa harjoittelussa keskitytään toimintakyvyn säilyttämiseen ja parantamiseen, sekä kivun lievitykseen.
Olkapään ja lapaluun hallinnan tai liikkuvuuden parantamiseen tähtäävistä harjoitusohjelmista ei vaikuta olevan enemmän hyötyä kuin yleisestä vastusharjoittelusta (Shire ym. 2017), mikä antaa harjoitteiden valinnassa hyvin liikkumavaraa, ja asiakkaan toiveet ja tarpeet kuntoutukselle voidaan ottaa hyvin huomioon.
Oireilevaa aluetta voidaan myös käsitellä manuaalisesti, mistä voi olla hyötyä kivunlievityksen näkökulmasta, etenkin jos sillä saadaan rohkeutta jatkaa harjoitusten parissa. Se voi myös lievittää stressiä ja antaa jaksamista arkeen, millä voi olla suurikin merkitys oireista toipumiselle. Manuaalisella käsittelyllä ei kuitenkaan yritetä tähdätä pysyviin muutoksiin olkapään toiminnassa tai rakenteessa, kuten lavan tai olkapään asennon muuttamiseen, tai lyhyiden lihasten pidentämiseen, sillä tällaisilla muutoksilla on oireiden kannalta luultavasti vain vähän merkitystä, eikä niitä todennäköisesti pelkästään manuaalisella käsittelyllä voida saavuttaa.
Otathan rohkeasti yhteyttä, jos olkapään kiputilat haittaavat elämääsi. Kuntoutetaan yhdessä olkapääsi entistä paremmaksi.
Lähteet
1. Lähdeoja ym. 2019: Subacromial decompression surgery for adults with shoulder pain: a systematic review with meta-analysis. Br J Sports Med. 2020 Jun;54(11):665-673.
2. Reilingh ym. 2008: Course and prognosis of shoulder symptoms in general practice. Rheumatology (Oxford). 2008 May;47(5):724-30.
3. Shire ym. 2017: Specific or general exercise strategy for subacromial impingement syndrome-does it matter? A systematic literature review and meta analysis. BMC Musculoskelet Disord. 2017 Apr 17;18(1):158.
4. Tarnanen ym. 2016: Olkapään jännevaivat yleistyvät iän myötä. Käypä hoito -suositukset. Duodecim.
5. Teunis ym. 2014: A systematic review and pooled analysis of the prevalence of rotator cuff disease with increasing age. Journal of Shoulder and Elbow Surgery. Volume 23, Issue 12, December 2014,1913-1921.