Nikamat lukossa - missä avaimet?
Kirjoittaja: Matias Siilasvuo
Avainasiat
Nikamalukko terminä selkäkivulle on harhaanjohtava. Nikamat menevät sijoiltaan vain äärimmäisen kovien voimien vaikutuksesta.
Selkärangasta kuuluvasta naksahtelussa ei ole kyse nikamien liikkumisesta paikoilleen tai pois paikoiltaan
Kipu ei aina tarkoita kudosvauriota, eikä kudosvaurio kipua. Kivun suuruus ei välttämättä ole verrannollinen kudosvaurion suuruuden kanssa. Kipukokemuksen syntyyn vaikuttaa lukuisat eri tekijät.
Suurin osa akuuteista alaselkäkivuista helpottuu merkittävästi kuuden viikon kuluessa
Terävää, pistävää kipua tai paineen tunnetta selässä tai niskassa? Tunne siitä, että jonkin pitäisi naksahtaa paikoilleen? Ehkä olet aikaisemmin onnistunut selkää taivuttelemalla saamaan tyydyttävän naksahduksen selästä, tai kenties olet pistäytynyt luottoterapeuttisi pakeilla pistämässä selän kuntoon? Olet saattanut joskus kuulla oireista puhuttavan nikamalukkona tai fasettilukkona. Järkeenkäypää. Selkään sattuu ja naksahdus vie joskus ikävän tuntemuksen pois. Lukko on auki ja hetkeksi helpottaa. Mutta mikä se lukko oikein on?
Näkemyksiä on luultavasti yhtä monta kuin on ihmisiäkin, mutta kirjoittajan näkemyksen mukaan nikamalukolla tarkoitetaan yleensä kansankielisesti erilaisia selän ja niskan kivuliaita tai epämukavia tuntemuksia, jotka sijaitsevat enemmän tai vähemmän lähellä selkärankaa. Termiin liittyy myös oletus siitä, että tämän lukon avaaminen keinolla taikka toisella lievittää kipua ja epämukavia tuntemuksia. Useimmiten ‘avaamiseen’ liittyy myös selästä kuuluva naksahdus.
Sanana nikamalukko saattaa luoda ajatuksen siitä, että kipu aiheutuu selän nikamien mennessä jollain tapaa vääriin asentoihin, lukkoon. Käytännössä selkäkivun taustalla ei yleensä kuitenkaan ole mitään konkreettisia muutoksia nikamien asennoissa. Nikamat voivat kyllä mennä sijoiltaan, ikään kuin lukkoon, mutta kyseessä on silloin kirurgista hoitoa vaativa tila, joka vaatii syntyäkseen korkeaenergisen trauman, esimerkiksi auto-onnettomuuden (täältä voi käydä lukemassa nikamien sijoiltaanmenosta enemmän Jouni Arffmanin blogipostauksesta).
Onko nikamalukoista puhuminen sitten väärin, vaikka se kuvastaisikin sen hetkisiä tuntemuksia selässä? Riippuu siitä, kuka puhuu. Terveydenhuollon ammattihenkilön ei tulisi puhua nikamalukoista, sillä se luo perusteettomia, vääränlaisia ja negatiivisia mielikuvia selkäkipuun liittyen. Erityisen ongelmalliseksi asia muodostuu silloin, kun tällaiselle keksitylle ongelmalle aletaan tarjoamaan keksittyjä ratkaisuja. ‘Lukkojen avaaminen’ tai ‘nivelten asettaminen kohdilleen’ kuulostaa mielikuvana loogiselta, mutta konkreettisesti manuaalisella hoidolla ei kuitenkaan asetella nikamia ja niveliä paikoilleen.
Pahimmillaan voi syntyä ajatus, että tällaiset passiiviset hoitokeinot ovat ensisijainen, tai jopa ainoa keino hoitaa itseään, jolloin oman hyvinvoinnin ohjakset siirtyvät näiden hoitojen antajalle. Vaikka passiivisille hoidoille on oikein toteutettuina aikansa ja paikkansa, tulisi kuntoutuksessa silti suosia pääasiallisesti aktiivisia ja asiakasta osallistavia menetelmiä, joilla pyritään lisäämään asiakkaan pystyvyyden tunnetta ja kivun kontrolloimisen keinoja. Asiakkaan tulisi olla itsensä ensisijainen kuntouttaja, terapeutin pikemminkin ohjaaja ja kannustaja asiakkaan matkalla kohti tavoitteitaan.
Kipu on monimutkaista
Jos nikamat sitten ovat oikeilla paikoillaan, niin mistä se kipu oikein johtuu?
Kipu on hyvin henkilökohtainen ja monitahoinen ilmiö, jota ei vielä tänäkään päivänä ymmärretä erityisen hyvin. Muutama asia kivusta kuitenkin voidaan sanoa, ja ne on hyvä sisäistää ennen kuin jatketaan naksahdusten pariin.
Ensimmäiseksi on tärkeä ymmärtää, että kivun taustalla ei välttämättä aina ole kudoksissa sattunut vaurio, eikä kivun määrä toisaalta aina korreloi vaurion suuruuden kanssa. Perinteisesti on totuttu ajattelemaan, että mitä kovempi kipu, sitä suurempi vamma. Tämä ei kuitenkaan ole näin yksiselitteistä, sillä kipukokemus voi syntyä myös pelkästään koetusta kudosvaurion uhasta. Tietyt asiat voivat nostaa koetun uhkan suuruutta, ja siten herkistää meitä tuntemaan kipua tavallista herkemmin. Tähän herkistymiseen voivat vaikuttaa lukuisat erilaiset asiat, kuten esimerkiksi aiemmat kokemukset kivusta, pelot ja huolet, stressi, univaje ja uupumus. Saatat esimerkiksi kokea yhtäkkiä alkaneen selkäkipusi kivuliaammaksi jos olet huolissasi siitä, ja pelkäät sen rajoittavan työkykyäsi, harrastamistasi tai ylipäätään arjessa selviytymistäsi. (Suosittelen katsomaan Lorimer Moseleyn lyhyen ja hauskan Tedtalkin, miten aiemmat kokemukset voivat vaikuttaa kivun kokemiseen.)
Uhkan suuruus määrittyy alitajuisesti, joten meillä on harvoin tietoista sananvaltaa siihen, mitkä asiat koetaan uhkiksi, ja mitkä siten herkistävät meitä tuntemaan kipua. On kuitenkin hyvä asia, että meillä on tämänkaltainen varoitusjärjestelmä käytössä, sillä useimmiten se auttaa meitä pysymään terveinä ja turvassa.
Toinen tärkeä asia on se, että kudosvaurio ei aina yksiselitteisesti tarkoita kipua. Selkäperäisiä vaivoja, kuten välilevynpullistumia pidetään usein hyvin kivuliaina ja invalidisoivina. Kuitenkin oireettomia välilevynpullistumia ja -madaltumia arvioidaan löytyvän 40-vuotiailta n. joka toiselta, ja 20-vuotiailtakin n. joka neljänneltä (Brinjikji ym. 2015). Niitä pidetäänkin nykyään normaaleina ikääntymiseen liittyvinä muutoksina. Jos aivoissa ei tulkita kudosvauriota, tai kudoksissa tapahtuvia muutoksia uhkaksi elämän normaalille jatkumiselle, ei se myöskään välttämättä silloin synnytä kipukokemusta.
Jos on tottunut ajattelemaan, että kivulle olisi löydettävä jokin tarkkaan määritelty syy ennen kuin siitä voi päästä eroon, voi kuulostaa alkuun lohduttomalta, että n. 90-95%:ssa alaselkäkivuista ei ole selkeää syytä löydettävissä (Oliveira ym. 2018). Kuitenkin erinomaisen hyvä asia on se, että akuuteilla alaselkäkivuilla on taipumus olla hyvälaatuisia, ja niistä toivutaan usein hyvin kuuden viikon kuluessa (Costa ym. 2012). Toinen hyvä asia on se, että itseasiassa vain n. 1-5%:ssa alaselkäkivuista on kyseessä jokin vakavampi, lääketieteellistä hoitoa vaativa tila (Hartvigsen ym. 2018). Äkillisesti alkanut alaselkäkipu, joka on kestänyt alle kuusi viikkoa, on hyvin todennäköisesti hyvälaatuista sorttia, ja se menee luultavasti ohi ajan kanssa ja pysymällä aktiivisena. Joskus se on kuitenkin helpommin sanottu, kuin tehty.
Osaava terveydenhuollon ammattilainen auttaa sinua muokkaamaan kivuliaita aktiviteettejasi sellaisiksi, että pystyt paremmin pysymään aktiivisena, auttaa sinua löytämään itsellesi sopivia kivunhallintakeinoja, sekä valaa uskoa epätoivon hetkinä. Jos koet, ettet pärjää selkäkipusi kanssa, kannattaa ottaa yhteyttä asiansa osaavalle terveydenhuollon ammattilaiselle.
Sanottakoon tässä vielä se, että perinteisillä kudosperäisillä tekijöillä on kyllä edelleen roolinsa kipukokemuksen syntymisessä, mutta ei välttämättä aina niin suuri rooli, kuin on totuttu ajattelemaan. Tässä tekstissä oli kuitenkin tarkoitus hieman laajentaa ymmärrystä kivun syntymiseen liittyvien tekijöiden laajasta kirjosta.
Miksi nivelet naksahtelevat?
Entäpä se naksahdus, mistä se tulee? Nivelten alueelta voi kuulua monenlaisia ääniä eri syistä, mutta tässä tekstissä puhutaan nimenomaan nivelissä tapahtuvista yksittäisistä naksahduksista, ei esimerkiksi jänteen tai nivelsiteen aiheuttamasta äänestä sen kulkiessa luisen ulokkeen yli, kuten usein esimerkiksi lonkan alueella. Tällaiselle nivelen naksahdukselle on tunnusomaista, että niveltä ei saa naksahtamaan uudelleen kuin vasta muutaman kymmenen minuutin kuluttua. Lähtökohtaisesti nivelistä kuuluvat äänet ovat normaaleja ja vaarattomia, etenkin kun niihin ei liity kipua. Jos ääniin liittyy myös kipua nivelen alueella, ei luultavasti siltikään ole syytä huoleen, mutta voi olla hyvä idea konsultoida ammattilaista, jos oireista kantaa huolta.
Naksahduksen syntymekanismista on muutamia teorioita, mutta erityisen perusteellista tutkimusta ei näiden teorioiden takana ole. Pitkään vallalla olleen käsityksen mukaan ääni syntyy nivelnesteessä syntyneen kaasukuplan puhkeamisesta (Unsworth ym. 1971). Kuitenkin, vuonna 2015 Kawchuk ym. päättelivät magneettikuvantamista hyödyntäen äänen syntyvän itseasiassa tämän kaasukuplan muodostumisesta, eikä sen puhkeamisesta . Nivelpintojen liikkuessa äkillisesti erilleen toisistaan, syntyy niveleen äkillisesti alipaine, joka saa aikaan kuplan muodostumisen nivelnesteeseen liuenneista kaasuista. Kawchukin ym. tutkimuksessa tämä kupla säilyy nivelnesteessä hetkellisesti myös naksahduksen jälkeen – tästä syystä äänen pääteltiin syntyvän kuplan muodostumisesta, eikä sen puhkeamisesta. (Kawchuk ym. 2015.)
Se, miksi naksahduksella voi olla helpottavia vaikutuksia, on epäselvää. Naksahtamista ennen esiintyvä epämukavuuden tunne nivelessä voi liittyä mahdollisesti nivelen sisäiseen paineenvaihteluun. Kyseessä voi olla myös opittu, tai kenties synnynnäinen tapa pitää yllä nivelten liikelaajuutta viemällä niitä aika ajoin liikeradan loppupäähän jossa naksahdus tapahtuu, ja tämä naksahdus liitetään itse liikkeen tuomaan miellyttävään tunteeseen. Hoitotilanteissa tapahtuvat tarkoitukselliset naksautukset voivat myös tuoda helpotusta kipuihin ja epämukavuuden tunteisiin, mutta niiden vaikutus ei perustu nivelten paikoilleen asettamiseen, vaan moninaisiin hermostollisiin ja psykososiaalisiin tekijöihin.
Oli miten oli, nivelten naksahtelu on vaaratonta ja parhaimmillaan miellyttävää. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä niin kutsuttujen nikamalukkojen kanssa. Selkäkipu on paljon monimutkaisempi ilmiö, eikä se välttämättä aina tarkoita vauriota kudoksissa. Akuutti selkäkipu menee useimmiten ohi kuuden viikon kuluessa pysymällä aktiivisena. Jos kuitenkin koet selkäkipusi ongelmalliseksi ja se haittaa elämääsi, niin älä epäröi ottaa yhteyttä meihin. Varaa aika ja mietitään yhdessä sellaisia keinoja, joilla sinä pääsisit parempaan kuntoon.
Lähteet
Brinjikji ym. 2015. Systematic Literature Review of Imaging Features of Spinal Degeneration in Asymptomatic Populations
Costa ym. 2012. The prognosis of acute and persistent low-back pain: a meta-analysis
Hartvigsen ym. 2018. What low back pain is and why we need to pay attention
Kawchuk ym. 2015. Real-Time Visualization of Joint Cavitation
Oliveira ym. 2018. Clinical practice guidelines for the management of non-specific low back pain in primary care: an updated overview
Unsworth ym. 1971. 'Cracking joints'. A bioengineering study of cavitation in the metacarpophalangeal joint.
Arffman 2016, Nikamalukko, fasettilukko, subluksaatio
Moseley 2011, Why things hurt