• Liikelabra

Someniska - todellinen terveysuhka vai pelkkää pelon lietsontaa?

Päivitetty: 25. jouluk. 2020

Kirjoittaja: Elia Kaitavuori (IG)


Avainasiat:

  1. Niskakivun taustatekijät ja näiden suhde toisiinsa on paljon monimutkaisempi yhtälö, kuin niskan ryhti tai siihen kohdistuva kuormitus.

  2. Ryhti ja erilaiset asennot eivät korreloi hyvin kivun tai kivun syntymisen kanssa

  3. Kehomme kykenee adaptoitumaan siihen kohdistuvaan kuormitukseen

  4. Älypuhelimet eivät ole ensimmäinen asia, jota ihmiset ovat tuijottaneet samassa asennossa (kirjat, lehdet, piirtäminen jne.)

Tässä tekstissä käsitellään laitteiden käytön vaikutuksia kipuun, ryhtiin ja niiden suhteeseen. Mahdollisiin muihin puhelimenkäytön (haitta)vaikutuksiin ei tässä tekstissä pureuduta.

 

Suurin osa meistä käyttää päivittäin älypuhelinta, joskus useitakin tunteja päivässä. Erityisesti nuorten lisääntynyt älypuhelinten käyttö herättää huolta tämän vaikutuksesta ryhtiin ja siitä mahdollisesti seuraaviin tuki-ja liikuntaelinongelmiin. Olettamus on, että “huono” niskan asento älypuhelimen käytön yhteydessä liittyy niskakivun lisääntymiseen. Ilmiötä kutsutaankin usein nimellä “someniska” tai “tekstariniska”. Kyseinen ilmiö ei ole enään uusi, mutta aika ajoin etenkin sosiaalisessa mediassa maalataan aiheesta yhä runsaasti uhkakuvia.



Puhelimenkäytön, ryhdin ja niskakivun yhteyttä on tutkittu suoraan ja tulokset kyseenalaistavat vahvasti uskomuksen, että kaulan asento älypuhelimen käytön aikana liittyisi suurempaan niskakivun esiintyvyyteen. Tutkimukset eivät löydä yhteyttä niskakivun ja ns. “tekstariniska” asennon välillä. (Correia ym. 2020, Damasceno ym. 2018)


Richards ym. suorittamassa viiden vuoden tutkimuksessa, tutkijat ottivat valokuvia yli 1100 teini-ikäisen kaulasta ja keräsivät kyselylomakkeella tietoa heidän kokemistaan niskaongelmista . Tutkimus ei löytänyt yhteyttä niskan ryhdin ja niskakivun välillä. Mielenkiintoista kyllä, tekstari- tai someniskaksi luokiteltava ryhti, eli eteenpäin työntynyt pää ja “lysähtänyt” rintaranka oli yhteydessä masennuksen oireisiin. (Richards ym. 2019) Tämä tukee käsitystä siitä, että ryhti on erilaisten psykososiaalisten ja rakenteelisten tekijöiden monimutkainen (ja mukautuva) yhtälö, eikä se korreloi kivun kanssa (O'Sullivan ym. 2011).


Seuraavat kaksi kappaletta pohjautuvat Greg Lehmanin blogikirjoitukseen, lue se tästä.


On totta, että pään asento vaikuttaa niskaan ja rankaan kohdistuvan kuormituksen määrään. Eräs tässä yhteydessä usein mainittu tutkimus (Hansaraj 2014) tuo esiin, että kaularankaan kohdistuva kuorma kasvaa mitä enemmän taivutamme päätä eteen-/alaspäin. “Pahimmillaan” 60 asteen fleksiossa (pään taivutus eteenpäin) kaularankaan kohdistuu 27kg kuorma, kun taas neutraalissa asennossa (katse eteenpäin) vain 4-5kg kuorma. Lehman tuo esiin, että kyseinen tutkimus ei kuitenkaan kerro mitä tämä tarkalleen tarkoittaa. Kohdistuuko selkänikamiin 27kg puristusvoima (compression)? Vai onko kyse leikkaavasta (shear) voimasta? Tätä ei tutkimuksessa avata. Lisäksi hän mainitsee muun tutkimuksen osoittavan, että kaularanka omaa yli 45% lannerangan puristuslujuudesta ja 20% taivutuslujuudesta. Kaularangan puristusvoiman sietokyky olisi tällöin yli 200kg (Przybyla ym. 2007). Tähän verrattuna toisen tutkimuksen esittämä 27kg ei olisi mikään ongelma.



Hansrajin (2014) tutkimus sisältää selvästi myös olettamuksen hyvän ja huonon ryhdin olemassa olosta, jossa “huonon” ryhdin aiheuttama kuormitus aiheuttaa kehon kulumista ja rappeutumista. "These stresses may lead to early wear, tear, degeneration, and possible surgeries." Kuten aiemmin tekstissä mainittiin, ei tieteellinen näyttö tue tätä virheellistä uskomusta. Toki ikääntyessä kudoksissamme, kuten selkärangassa, ilmenee muutoksia ja "degeneraatiota". Nämä muutokset eivät kuitenkaan korreloi automaattisesti kivun kanssa. (Lue blogimme aiheesta: Nikamat lukossa - missä avaimet?) Kehomme ovat vahvoja, sopeutumiskykyisiä ja kestäviä. Ihmiskeho ja sen osat eivät ole koneita, joiden osat kuluvat ja menevät rikki ajan myötä. Meillä, toisin kun koneilla, on kyky adaptoitua kuormitukseen. Kehomme ja kaikki sen kudokset mukautuvat sen mukaan miten me sitä käytämme tai emme käytä. Toki, jos kuormitus on sen hetken fyysiseen sekä henkiseen kapasiteettiin nähden liiallista, voi syntyä kipua ja joskus myös vaurioita. Toisaalta kehomme kykenee parantumaan tästäkin.


Älypuhelimen selaaminen ei myöskään ole ensimmäinen asia, jota ihmiset selaavat/käyttävät niska kumarassa. Missä on hälyttävät otsikot kirja-niskasta tai shakki-niskasta? Toki varmasti löytyy mielipiteitä ja perusteluita siitä, mikä aktiviteetti on toistaan "järkevämpi". Tähän kysymykseen ei kuitenkaan tässä tekstissä pureuduta. Pään eteenpäin kumartaminen/alaspäin katsominen ei kuitenkaan ole liike joka, vaatii terveeltä ihmiseltä suuria voimia tai ponnistelua. Teemme tätä liikettä useita kertoja päivittäin. iPhonen ja eteenpäin työntyneen pään aiheuttama rasitus ei riitä rikkomaan meitä.


Miksi niska- ja hartiaseutu kipeytyy kännykkää selatessa?


Edellämainitut seikat eivät tarkoita, että asennolla tai aktiviteeteilla ei ole koskaan väliä (niska)kivun kannalta! Mikä tahansa pitkittynyt asento voi yltyä epämukavaksi, oli tämä sitten istuessa, maatessa tai kännykkää tuijottaessa. Jos niskaan alkaa sattumaan kännykkää selaillessa, ei vika luultavasti ole itse asennossa, vaan asennon vaihtelun ja liikkeen puutteesta. Mitään asentoa ei kuitenkaan suoraan, ilman kontekstia voida nimittää vaaralliseksi tai huonoksi.



Niskakivun tutkiminen ja kuntoutus:


Niskakivun taustalla olevat syyt on hyvä selvittää. Taustalla voi olla useita eri tekijöitä, kuten mahdollinen trauma, työnteon määrä ja laatu, riittävä uni ja palautuminen, stressi, liikunnan määrä sekä esimerkiksi tyytyväisyys työhön ja työympäristöön. Myös vakavammat syyt kivun taustalla on hyvä selvittää ja poissulkea.


Jos eteenpäin työntynyt pään asento tai älypuhelimen selaaminen on provosoiva tekijä kivulle, on tähän toki hyvä puuttua ja miettiä miksi keho on sensitiivinen tätä asentoa kohtaan. Täytyykö kenties provosoivaa terkemistä vähentää? Tuleeko aluetta kuormitettua liian vähän, liikaa tai liian monotonisesti? Onko taustalla muita tekijöitä, kuten stressi, kiire tai ahdistus, joka vaikuttaa oireiluun? Liittyykö kipuun jotain muita oireita, kuten huimausta, lukemisen vaikeutta tai pahoinvointia?


Niskakipua ja sen syitä tutkittaessa arvioidaan edellä mainittujen seikkojen lisäksi niskan ja kaulan lihasten toimintaa, asennon ja tasapainon hallintaa, asentotuntemusta sekä silmien toimintaa. Näiden löydösten pohjalta rakennetaan yksilöllinen kuntoutussuunnitelma.


Liikunnan ja lihaskuntoharjoittelun on todettu olevan todella hyödyllistä niskakivuista kärsivillä (Ylinen ym. 2003, 2005; Cohen 2015). Myös työpaikalla suoritettava päivittäinen niska- ja hartiaseudun vastusharjoittelu voi vähentää ja ennaltaehkäistä niska- ja hartiaseudun kipuja (Saeterbakken ym. 2020; Xiaoqi ym. 2018). Tasapainon, asentotuntemuksen ja silmä-pää-niska koordinaation harjoittamisella pystytään puolestaan parantamaan kaularangan sensomotorista toimintaa ja myös vähentämään niskakivun voimakkuutta (Beinert & Taube 2013; Humphreys & Irgens 2002; Jull & Falla ym. 2007).

 

Lähteet:

  1. Correia ym. 2020. Association Between Text Neck and Neck Pain in Adults.

  2. Damasceno ym. 2018. Text neck and neck pain in 18-21-year-old young adults.

  3. Richards ym. 2019. Neck Posture Clusters and Their Association With Biopsychosocial Factors and Neck Pain in Australian Adolescents

  4. O'Sullivan ym. 2011. Association of biopsychosocial factors with degree of slump in sitting posture and self-report of back pain in adolescents: a cross-sectional study

  5. Cohen 2015. Epidemiology, diagnosis, and treatment of neck pain.

  6. Saterbakken ym. 2020. Dose-response of resistance training for neck-and shoulder pain relief: a workplace intervention study.

  7. Xiaoqi ym. 2018. Workplace-Based Interventions for Neck Pain in Office Workers: Systematic Review and Meta-Analysis

  8. Hansraj KK 2014. Assessment of stresses in the cervical spine caused by posture and position of the head.

  9. Beinert & Taube 2013. The effect of balance training on cervical sensorimotor function and neck pain Journal of motor behavior.

  10. Humphreys &. Irgens 2002. The effect of a rehabilitation exercise program on head repositioning accuracy and reported levels of pain in chronic neck pain subjects.

  11. Jull & Falla ym. (2007). Retraining cervical joint position sense: The effect of two exercise regimes.

  12. Ylinen ym. 2003. Active neck muscle training in the treatment of chronic neck pain in women: a randomized controlled trial

  13. Ylinen ym. 2005. Effect of long-term neck muscle training on pressure pain threshold: a randomized controlled trial



⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

173 katselukertaa

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki